Well G´day mates! Alkaa olemaan päivälleen viikko siitä kun kone monen tunnin matkaamisen, jännittämisen ja odottamisen jälkeen viimein laskeutui Cairsin lentokentälle, ja astuin jalallani Australian maaperälle mieli avoinna ja pää yhtä tyhjänä kuin maalaamaton kanvas. Australian suhteen minulla ei ole koskaan ole ollut sen suurempia odotuksia tai mielikuvia, vain sen verta mitä on Avara luonto sekä McLeodin tyttäret ovat minulle telkkarista syöttäneet. Tänne pääseminen itsessään meinasi aiheuttaa pientä verenpaineen nousua, kun kuukausia Balilla muhinut tulivuori päätti purkautua juurikin samana viikonloppuna kun minulla oli lennot varattuna Denpasarin kautta Cairsniin. Hikikarpalot ohimoilta valuan, 35 asteen kuumuudessa seurasin kun infotaululla lento toisensa perään peruuntui tuon tuhkapilven takia, ja olin jo varma että jään jumiin Balille. Ei sillä, voisi olla huonomminkin, mutta ei aivan ideaali tilanne kuienkaan. reilu 6 tunnin myöhästymisen jälkeen Jetstarini oääsi kuitenkin onnekseni viimein ilmaan,ja minä Australiaan. Seuraavana päivänä kuulin että koko Balin kenttä oli suljettum joten oma lentoni oli varmastikkin viimeisiä mitä sitlä kiitoradalta ilmaan päästettiin. Arpa tuurini on yleensä aivan onneton, mutta tällä kertaa minulla oli todella onnea matkassa!
 |
| Minä ja matkakaveri Simone, ensimmäinen kosketus Cairsiin ja sen rabtabulevardiin :) |
Ensimmäiset kolme päivää kuluivat
Cairnsissa, ja päivät kuluivat uutta kulttuuria makustellessa, kansallispuistoja kolutessa, aurinkorasvaa lotratessa ja...no, syödessä, koska jännittävin osa reissua on yleensä uuden kohteen ruoka-, ravintola-,ja markettitarjontaan tutustuminen. Hintataso on jotakuinkin sitä samaa mitä Suomessa, riippuen mitä ostaa, ehkä hieman edullisempi. Ainakin näin pohjoisessa. Mangojen suurkuluttajana olen tullut taivaaseen. Eivät hinnaltaan kaikkein halvimpia mitä olen syönyt, mutta huomattavasti maistuvampia mitä kotisuomessa, sekä edullisempia.
Jo seuraavana päivänä saimme vuokrattua menopelin tulevaksi setsemäksi viikoksi, jolla onkin sitten tarkoitus lasketella itärannikkoa pitkin aina Melbourneen asti. Ja aika hyvin tuota autonpenkkiä on tullut jo kulutettuakin. Cairnsissa suosikeiksi nousi kaupingin oma
laguuni tekorantoineen ja suihkulähteineen (koska meressähän ei näin pohjoisessa voi/saa/uskalla/kannata uida meduusojen sekä krokotiilien takia....) sekä Kurandan kansallispuisto sademetsä vaelluksineen.
 |
| Laguuni Cairnsin satamassa, vesi ja ilma kuin linnun maitoa, jo ensimmäisestä illasta alkaen ajattelin että ei tämä aussila mitenkään pöllömpi paikka ole.... |
 |
| Lokkien lisäksi näitä ulkoilma barbequepisteitä puoleensa vetää myös paikalliset perheet sekä yhdessä iltaa viettämään kerääntyneet reissaajat ja paikallisnuoret. Testattu pariin otteeseen, toimii kuin häkä! Istuu kuin nenä päähän tähän muutoinkin leppoisaan kulttuuriin. |
 |
| Kurandan Kansallispuisto on ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen! |
 |
| Puiston puut olivat ihan mielettömiä!! |
 |
| Luonto Kurandan sademetsässä. |
Cairsista matka jatkui hieman pohjoisempaan
Port Douglasiin, jonne suunnattiin l
luonnon, ja erityisesti meren perässä. Rantoja on tullut viikon sisällä nähtyä miltein jo kyllästymiseen, mutta Cairns/port Douglas on tunnettu myös jostain aiavn muustakin. Kerta olin päättänyt noin muutoinkin matkata reilu 25 000 kilometriä pohjolasta tälle puolelle palloa, oli selvää että tulen ainakin kerran reissuni aikana käymään S
uurella valliriutalla, kerta tänne asti oltiin tultu! Olin valmistautunut paljon suurempaan rahalliseen menetykseen, mutta maksamani 150 euroa ei tuntunut ollenkaan menetykseltä verrattuna päivän antiin. Wavelenght Reef Cruises-niminen ryhmä on keskittinyt pienempien ryhmien opastamiseen, ja joukko meribielogeja sukelsi sanssamme koko päivän, vieden meidät ja vajaa 30 muuta innokasta snorklaajaa kolmelle erille ulommalle riutalle. Maisevat koko päivän olivat mitä mieleenpainuvimpia, ja kaikkien kalojen ja korallien lisäksi onnistuin näkemään myäs merikilpikonnan sekä hain! Jokaisen saamani palovamman arvoinen reissu, once in a lifetime-kokemus varmasti! Valitettavasti kuvien anti ei märikien olosuhteiden vuoksi ole aivan sitä mitä luokkaa olisin toivonut, ja laiskuun astui ahneuden tielle kun aloin suunnittelemaan kuvien siirtoa GoProltani, jonka kanssa uiskelntein merenneitona kaikkien Nemojen ja Pärskyjen seassa. Mutta ehkä vielä joku päivä saan tännekin jonkun klipsin aikaiseksi ;)
 |
| Matkalla riutalle, ja maisemat ja keli oli mitä mahtavin koko päivän! |
 |
| Simone meritähtenä :D |
 |
| Jo pelkkä ajatus siitä että olen käynyt unescon maailmanperintökohteessa, maailman suurimmalla ekosysteemillä sukeltelemassa on jo itsessään melko karvojanostattavaa! Aika huisia! |
Aika kuluu ja käyttämäni wi-fi hidastuu, joten on aika suunnata kohti petiä! Tämänhetkinen sijaintini on
Townsville, tähänastisen reissun suurin ja vilkkain kaupinki kauniine rantoineen ja mäkisine katuineen. Täällä aikaa kulutetaan ainakin kaupunkia tutkaillen ja Magnetic Islandiin päiväretki tehden. Kahden telttassa ja autossa nukutun yön jälkeen yö hostellissa tuntuu kuin missäkin Hiltonissa majoittumiselta ja osaan arvostaa seinällistä vessaa ja juoksevaa vettä taas aivan uudella tavalla. Tämän yön tulen varmasti nukkumaan kuin tukki, ja huomenna edessä on todennäköisesti hieman rennompi päivä jotta jaksaa taas koluta uusia metsiä ja saaria, sekä yöpyä meidän omassa Hiltonissa, eli 20 Dollaria maksaneessa teltassa (joka ei muuten ole vedenkestävä, testattu on.........). Haaveilin koko kesän telttailusta, mutta en vielä kesäkuussa olisi arvannut, että seuraava telttareissuni tulisi olemaan tähtien alla Australiassa, luonnon pitäessä korvia huumaavaa meteliä ja aaltojen kohistessa rantahietikolla. Australia on yllättänyt minut runsaudellaan, vihreydellään sekä luonnon/eläinten/lintujen kirjollaan, ja joka päivä sattuu eteen uusi papukaija, puu tai kukka, jota on pakko pysähtyä äimistelemään ja ihastelemaan, koska se on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain niin käsittämättömän kaunis, jotain ihan muuta mihin on tottunut. Kun puussa keikkuu oman kissan kokoisia lepakoita, ja kirkuvien lokkien sijaan taivaalla kaartelee pelikaaneja ja papukaijoja, on ehkä pakko todeta, että nyt ollaan aika kaukana kotoa.
 |
| Välillä ei tiedä mihin keskittyisi: mielettömiin kukkiin, niiiden seassa parveileviin papukaijoihin vai taivaalla lentäviin lepakoihin (tai flying fox on laji mistä tääläl puhutaan...) |
 |
Aamupalaseuraa tältä aamulta. Kauniita mutta järkyttävän pahaäänisiä kavereita.
|
Matka jatkuu kohti uusia saaria ja rantoja, kaupunkeja ja kokemuksia! Terveisiä ja halauksia täältä kaikille! <3
~Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti